"Mustaa valkoisella"

Nyt on uusi keittiö tilattu, teimme Jounin työpäivän jälkeen pikaisen reissun Tampereelle ja kävimme Nixissä allekirjoittamassa kauppasopimuksen.

Pitihän sitä sitten käydä vielä kurkkaamassa sitä yhtä mallikeittiötä jossa on samanlaiset ovet ja taso kuin mitkä meille on tulossa. Kyllä ne vieläkin näytti hienoilta ja juuri meidän tyylisiltä (onneksi).

Saimme myös 3D kuvat nyt mukaan (toki koneelta niitä katsottiin silloin suunnitteluvaiheessa). En kyllä malta odottaa keittiön valmistumista.

tyyliltään keittiö tulee siis olemaan tälläinen:

Tänään tapahtui työmaallakin taas paljon. Eilen saatiin puhelu kirvesmieheltä, ja tänään tuli muurari laittamaan harkot paikoilleen (kiitos kirvesmiehelle joka soitti yhden puhelun, ja niin vain saatiin taas hommat jatkumaan).

Eli nyt on harkot muurattu paikoilleen ja perjantaina alkaa laajennuksen rungon kasaaminen.

Lapsetkin on olleet kovasti innoissaan, kukin omalla laillaan. Pieni neiti Inga hihkaisi tänään päiväkodista tullessaan "oi miten hienon hiekkalaatikon isi on mulle tehnyt" (viitaten siis muurattuihin harkkoihin ja niistä muodostuneeseen "kaukaloon" ;)

"Onko se nyt syksy?"

No onko,

ainakin ihan tuntuu siltä, Jouni palasi tänään takaisin töihin 6 viikon kesälomaltaan. Kotona on niin hiljaista...

Esikoinen aloittaa toisen luokan tämän viikon torstaina, ja kaksi nuorimmaista harjoittelevat juuri tälläkin hetkellä kuinka päiväkodissa ollaan. Tosin vain parin tunnin ajan, mutta kuitenkin.

Tuntuu, että remonttikin on taas kerran seisahtunut, kunpa se jäisikin pelkkään tunteeseen. Meidän kirvesmies on "kateissa", toisella työmaalla siis. Kyllähän sen melkein arvasi, että tässä näin käy. Taitava ja hyvässä maineessa oleva kirvesmies on kysyttyä "tavaraa" ja alunperinkin oli puhetta, että tekee vain joitakin päiviä. Mutta nyt harmittaa, kun hommat seisoo...

Eilen sitten harmistuneena kiukuttelin Jounille, ettei meidän keittiöremontista tule ikinä valmista jos tätä tehdään aina vaan yhtenä päivänä viikossa.

Vaikka tottahan se on.

Nyt sitten tänään selvitellään, että pääseekö tuo kirvesmies auttamaan harkkojen laittamisen kanssa vai saataisiinko joku toinen (asiansa osaava) apukäsiksi.

Sillä välin täytyy yrittää keksiä jotain muuta puuhaa, kolmilapsisessa perheessä sen ei luulisi olevan kovin vaikeaa.

Remontti on kuitenkin päivän sana, jota meillä harrastaa vanhempien lisäksi myös lapset ja koirat. Tai nyt tässä tapauksessa koira.

Eilen kun tulimme kotiin meillä näytti tältä

 Ehkä seuraavalla kerralla muistan nostaa hamsterin häkkipurun johonkin kaappiin piiloon.

"Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku"

Kesän ensimmäinen mansikkakakku. Kerran kesässä sitä on pakko saada, vaikka sen teko nyt tänä kesänä meinasikin venyä syksyn puolelle.

Myös työmaalla on tapahtunut, antura saatiin valettua ja nyt se on saanut rauhassa kuivua muovin alla. Kyllä olikin kuraista hommaa, meidän neiti 2½-vee istui ulkoportaalla ja kannusti miehiä toivomalla että kakusta tulee sitten hyvä kakku!

Kyllä se ihan hyvältä "kakulta" näyttääkin. Yksi päivä siihen muotin tekemiseen ja täyttämiseen meni, tiistaina sitten tulee kirvesmies jatkamaan.

Me ajateltiin sillä välin alkaa purkamaan vanhan seinän ulkovuorausta, ja sisälläkin kai täytyisi tehdä jonkinnäköistä inventaariota, keittiön kaapeista löytyviin kippoihin ja kuppeihin.

Koska pikkuhiljaa täytyisi sitten alkaa myös purkamaan osaa keittiön vanhoista kaapistoista.

"motivaation kohottaja"

Seuraavan kerran, kun mennään käymään vanhallavaarilla ja mummulla täytynee melkein kädestä pitäen kiittää kuinka hyvän talon ovat rakentaneet.

Potero on nyt valmis, ja meidän työmaan vastaava kävi tekemässä ensimmäisen tarkastuksen. Jännitin sitä käyntiä ihan kauheasti, ensinnäkin sen takia että ollaankohan me edes kaivettu poteroa oikein (tai oikeasta kohtaa ;D ) ja sitten sen takia, että näkyyhän se kivijalkakin siinä, että missäs kunnossa tää meidän talo ihan oikeasti on.

Edellisenä yönä oli satanut vettä aivan valtavasti, kun täällä oli todella kova ukkosmyrsky. Aamusella sitten tää meidän vastaava ilmestyi pihaan ja ensimmäisenä hyppäs montun pohjalle ja raapi päätään, kävi kyykkyyn ja kaiveli maata. Sitten se naurahti, että täähän on ihan kuiva! Hän, kun oli ollut ihan varma, että meidän poteroa olisi voinut käyttää uima-altaana, niin kova se vesisade oli ollut.

Kaiveli sitten vielä hiukan lisää ja hämmästeli, kun esiin tuli vanhaa styroksia. Vanhavaari on aikanaan tehnyt erikoisen valinnan ja on laittanut koko talon ympärille styroksit. Ehkä se ei kuulosta erikoiselta, mutta silloin 60-luvun alkupuolella se on ollut sellainen,  ei kuulemma ole ollut silloin tapana tuollainen ei ollenkaan.

 Siis hatun nosto ja käden puristus.

Kivijalka ja perustukset ei näytä ollenkaan sopivan näin vanhaan taloon, ovat harvinaisen hyvässä kunnossa. Mitään merkkiä mistään kosteuden imeytymisestä ei löydy.

Nyt on näin lievästi sanottuna helpottunut fiilis.

Huomenna päästään oikein tositoimiin, päästään valamaan antura. Huomenaamuna saadaan myös meidän työmaalle apua kun kirvesmies pääsee hommiin. Josko projektikin alkaa sitten etenemään vähän vauhdikkaammin. Ainakin toiveissa olisi.

Ollaan yritetty tehdä tässä ohella myös kaikkea muuta yleishyödyllistä. Kuten esimerkiksi kartoittaa side-by-side kaappien hintoja. Jos jollakin lukijalla sattuu olemaan hyviä tai huonoja kokemuksia tuollaisista kaapeista niin lukisin kumpaisiakin erittäin mielelläni.

Myös sähköasiat on olleet nyt "tapetilla", olemme vähän yrittäneet kartoittaa meidän alueen tarjontaa. Sähkötyöt tuppaa olemaan aikas kalliin puoleisia ja noita tarjouksiakin alkaa kyllä olemaan hurjalla hintahaitarilla. Sähköthän menee kaikki uusiksi, hyvät "työvalot" tasojen ylle, riittävästi pistorasioita ja tietysti se kaikista odotetuin... lattialämmitys!

Tänään kävi yksi sähkömies vähän katselemassa paikkoja, ja oli kyllä erittäin pätevän oloinen kaveri. Tuli siinä sitten vähän keskusteltua tosta muinaismuistosta nimeltä alkuperäinen sähkökaappi, josko sen sitten vaihtais samalla uuteen niin saatais automaattisulakkeet.

Alkaa olla vähän haasteellista saada sulakkeita kaupasta, jos vanha posahtaa. Viime kerralla niitä etsi kolme naismyyjää ja lopulta olivat kiikuttaneet Jounille auton sulakkeita, että näitäkös tarkoitit? ei mennyt ihan siis nappiin.


pari kuvaa vielä lopuksi.