"Kauppala"

En oikeastaan tiedä mistä nimi Kauppala tulee, tai mihin sen juuret juontaa.

Pohdin pitkään nimeä blogilleni ja aikani asiaa pähkäilin, ja päädyin kaivamaan laatikosta meidän "aarrekansion". "Aarrekansio" on mieheni HraJ:n isovanhempien kansio johon he ovat keränneet vuodesta 60- lähtien kaiken taloa koskevan aineiston.

Heti talonkirjan ensimmäiseltä sivulta löytyy tontin vuokrasopimus jossa mainitaan tämä meidän tontti joka sijaitsee Nokian Kauppalassa. Nykyään Kauppalaa ei enää  täällä tunneta (vanhemman väestön keskuudessa varmastikin, mutta itse kuulin siitä ekaa kertaa vasta kansiota selattuani). Alue on saanut jo vuosia sitten uuden nimityksen.

Mutta Kauppala siis herää uudestaan henkiin, jos ei muuten niin blogin kautta ainakin.

Mistä sitten alottaisin?

Ensin ajattelin aloittaa ihan alusta, mutta siinä menisi jo sekaisin itsekin. Kuuden vuoden aikana me ollaan ehditty remontoimaan yksi jos toinenkin nurkka, ja aloittaa jo alusta koska harjoitteluhan tunnetusti tekee mestarin (vai miten se nyt meni).

Ehkä yksinkertaisinta olisi lähteä liikkeellä tästä päivästä ja valottaa aina aika ajoin mennyttä.

Lähden liikkeelle siis niistä kuvista jotka kulkevat tällä hetkellä koko ajan kansiossa mukana. Valitettavasti vanhaa ja alkuperäistä pohjakuvaa en voi laittaa näytille, koska sitä meillä ei ole. Nämä kuvat ovat meidän Kauppalan tämän hetkiset pohjakuvat, kuvat tilattiin paikalliselta rakennustoimistolta. Syykin uusien kuvien tilaamiseen löytyy kun tarkasti kuvaa katsoo. Meidän tämän hetkinen ja tähän mennessä isoin projekti on alkamaisillaan. Keittiön laajennus ja remontti. Mutta siitä enemmän myöhemmin.

Työhuone on meidän vanhempien oma makuusoppi. Makuusoppi on nimetty työhuoneeksi sen takia, että siinä ei ole ikkunaa. Ikkuna taasen puuttuu sen takia, että alunperin työhuone ja sen vieressä oleva huone on olleet vain yksi iso makuuhuone. Koska meidän pieni perhe on muuttanut kokoaan vuodesta 2006, on jouduttu välillä kovastikin pohtimaan sitä miten meidän ei enää niin kovin pieni perhe saadaan mahtumaan suhteellisen pieneen taloon.

Tähän mennessä talo on näyttänyt ja täyttänyt kaikki tarpeet ja toiveet. Se on myös yllättänyt muuntelukyvyllään, ehkä se onkin yksi suuri syy miksi me emme osaa talosta luopua. Sitäkin kun tuli yritettyä viime talvena, kun remontoimiseen väsyneinä päätimme pistää talon myyntiin ja etsiä ihan uuden tilalle. Meidän onneksemme talomarkkinat olivat hiljaiset ja parin kuukauden jälkeen tulimme yhdessä HraJ.n kanssa siihen lopputulokseen, että jos ajatuskin talon myymisestä saa sydämen pyörähtämään ympäri, niin ehkä meidän ei olekaan tarkoitus tätä myydä.

Sitä en tiedä kuinka tässä hommassa on järki mukana, mutta ehkä se ei aina vanhojen talojen kohdalla olekaan, se tunne on tärkeä.

-Hanne-