"Yksinkertaista ja helppoa!"

Voi kevät!

Joka vuosi se tulee...pikkuhiljaa hiipien. Tänä vuonna tavallista aikaisemmin, ensin tekee mieli hiukan vaihtaa verhoja! Sitten tekisi mieli ehkä ihan hiukan tuunailla vanhoja huonekaluja. Lopulta olisi melkein valmis pistämään talon myyntiin ja etsimään uuden unelmakodin.

Keväinen sisustushuuma!!

Tänään se levottomuus sitten alkoi. Tekisi mieli lähteä kiertelemään kirppareita ja sisustusliikkeitä...ostella uusia viherkasveja ja vaihdella huoneissa järjestystä.

Pikkuneidin päiväuni aikana päädyin selailemaan Pinterestiä ja löysin origameja. Siitä se ajatus sitten lähti....

Etsin askartelupaperia, jota ei tietystikään silloin löydy kun sitä etsii. Löysin sen sijaan vanhan kirjan josta oli sivuja irti.

Yksinkertaista ja nopeaa...Juuri riittävän helppoa askartelua johon ei kulu paljon aikaa, eikä tarvitse menettää hermojaan ;)

Lopputulos oli hieno!

Ja auttoi pahimpaan sisustuslevottomuuteen....

Ajattelin vielä hiukan jatkaa perhosparvea.

ja kirjaan jäi vielä sivu jos toinenkin, taidan siirtyä seuraavaksi kukkasiin!

"DIY"

Kun niitä tavaroita kertyy pöytälaatikon pohjalle, tässä tapauksessa kynärasioihin. Lasten vanhoja väriliituja nimittäin.

Niitä ärsyttäviä nysiä, millä ei oikein enää voi kunnolla piirrellä....mutta jostain syystä niitä ei ole poiskaan heitetty. Vaan ne liidut pyörivät siellä penaalin pohjalla.

Semmoisena päivänä, kun ei ole mitään ihmeellistä tekemistä...voi vaikka kaivella ne nysät sieltä penaalin pohjalta ja askarrella niistä uusia.

                             1. Pätki liidut muffinivuokiin (kannattaa pistää kaksi vuokaa 
päällekkäin, koska liidut sulaessaan "saattavat vuotaa vuoan läpi"....ja pellille vielä suojaksi leivinpaperi).

 

2. Sitten vaan pelti uuniin, niin kauaksi aikaa kunnes liidut ovat kokonaan sulaneet.

 

3. Näin "syötäviä" muffineja tuli uunista ulos. Kun liitu"massa" on jäähtynyt ja kovettunut niin sitten vaan irrotetaan vuoista ja pistetään vaikka lasipurkkiin koristeeksi ;)

 

Nämä liidut eivät perheen isompia lapsia niin kiinnostaneet, mutta pienemmät tykkäävät ja nämä liidut pysyvät hyvin kädessä!

 

Tällä ensimmäisellä kokeilukerralla, itse heittelin vaan kaikkia värejä sekaisin. Mutta hiukan pohtimalla erilaisia väriyhdistelmiä saa "muffineihin" tosi kivoja sävyjä.

 

 

"Esittelyssä makuuhuone"

Olisin tietysti voinut esitellä kellarin, joka viime postauksen pääosassa oli...mutta, taidanpa jättää esittelyn odottamaan siihen asti kunnes itse remontti alkaa.

Kävin vanhoja kuva-albumeita läpi ja törmäsin makuuhuoneen ennen-jälkeen kuviin. Niin esittelen sen nyt teillekin.

Makuuhuoneita talossa on alunperin ollut kaksi. Yksi suhteellisen iso+vaatehuone, ja toinen todella iso ja sen yhteydessä myös todella iso vaatehuone.

Nykyään meiltä löytyy kolme makuuhuonetta, eikä yhtään vaatehuonetta. Vaatehuoneet otettiin osaksi asuintiloja.

Minä kuulun siihen ihmisryhmään joka piilottelee tavaroita, "Poissa silmistä, poissa mielessä"! Kuulostaako tutulta?!

Jos sinulla on tavara, tai siis tässä tapauksessa monia tavaroita...etkä oikein osaa päättää pitäisikö niistä luopua vai säästää, voi ne pistää "mappi ööhön" eli vaatehuoneeseen. Eihän sinne kukaan (ainakaan vieras) katso!

Kun ei vaatehuoneita enää ole, on ollut pakko opetella luopumaan jostakin. Tavarat ei enää huku niin helposti ja oma mielikin on hiukan paremmassa järjestyksessä. Tai ainakin luulisin näin.

Nämä kolme huonetta ovat kokeneet useampiakin muodonmuutoksia, tapetin, maalin, huonekalujen järjestyksen ja asukkaiden osalta.

Pojat ovat välillä olleet omissa huoneissa ja yhteisessä huoneessa. Välillä Eetulla on ollut oma huone, jolloin kaksi keskimmäistä ovat olleet samassa huoneessa ja niin edelleen.

Oikein mikään järjestely ei tuntunut toimivalta.

Kesällä 2012 päätimme, että me vanhemmat siirrymme nukkumaan tuohon pienempään "yksiöön" jossa ei ole ikkunaa...emmehän me kuitenkaan aikaa siellä vietä päivällä ja näin olleen ikkunattomuus ei juurikaan häiritse. Pojat siirtyivät isoimpaan huoneeseen kahdestaan ja pikkuneiti Inga sai "keskimmäisen" huoneen itselleen.

                                                          Tässä huone ennen remonttia!

Remontti alkoi vanhan väliseinän purkamiselle, tuo vanha seinä tehtiin pari vuotta aiemmin. Se tehtiin kiireellä, kun piti äkkiä saada alkuperäinen jättihuone jaettua kahteen erilliseen tilaan.  Vanhassa väliseinässä oli pieni "pleksi-ikkuna", joka ei ensinnäkään ollut nätti...eikä tuonut valoa toisesta makuuhuoneesta juuri ollenkaan.

Pohdimme pitkään mitä tilalle keksitään, että huoneeseen tulisi edes hiukan päivänvaloa...mutta niin, että tietynlainen yksityisyys säilyisi.

Tähän lopputulokseen tulimme

valintaan voi olla tyytyväinen!

ja oli kiva päästä kokeilemaan jotain uutta, lasitiiliä olin aiemmin vain ihastellut muiden kodeissa. Asentaminen oli helppoa, ostimme lasitiilten lisäksi lisäpaketin jossa tuli mukana asennus"liima" ja tiilien väliin/sivuille tulevat asennus"listat". Hyvin on tiilet pysyneet paikallaan...ainakin nyt tähän päivään asti!

 

 

Jokaiseen kunnon makkariremppaan kuuluu tapetin repimistä, voi luoja että vihaan sitä. Mikään ei ole yhtä ärsyttävää. Etenkin jos sitä tapettia on useampi kerros, eri vuosikymmeniltä ja urakkaan kuuluu sen lisäksi pari kerrosta vanhaa maalia jotka on sivelty tapetin päälle!

Arvata saattaa, että tähän kului aikaa ja hermoja.

lopputulokseen en ollut sittenkään ihan tyytyväinen, mutta pakko se on itselleen myöntää ettei vanhasta saa uutta vaikka kuinka yrittäisi. Helpompi olisi varmaan ollut jos olisi repinyt vanhat seinälevyt kokonaan irti ja uudet tilalle. Päätimme nyt kuitenkin pärjätä vielä vanhojen kanssa.

Tapetin repimisen jälkeen, seinät siistittiin ja tasoitettiin. Vedin myös pohjamaalin alle.

Katto paneloitiin mdf hopeasaarnilla.

Tapettia valitessa vaihtoehtoja oli muutamia ja jotenkin se valitseminen on aina yhtä vaikeaa. Nyt kuitenkin haluttiin jotain helmiäisenhohtavaa. Kolmelle seinälle tuli yksivärinen tapetti ja päätyseinälle tehosteeksi kuviotapetti. Valinta on osoittautunut hyväksi...vielä kertaakaan ei ole tullut sellaista oloa, että jotain pitäisi muuttaa. Itseasiassa tämä makuuhuone on sarjassamme ensimmäinen, joka todella osui valinnoillaan nappiin. Listoiksi valitsimme koristeellisempaa puulistaa, joka on myös leveämpää kuin nuo peruslistat. Lattiasta kattoon ulottuvat kulmalistat tuovat huoneeseen sen kaipaamaa lisäryhtiä ja ilmettä.

Unet ovat olleet levollisia, joten lopputulokseen on pakko olla tyytyväinen!

"Kuinka tehdä elämästään hiukan helpompaa"

Kaikki joilla on pieniä poikia, tai vähän isompiakin poikia...tai tyttöjä...tai lapsia ylipäätään, tietää että lapsista lähtee ääntä. Pienistä lapsista hiukan pienempi ääni, isoista lapsista sitten...noh...isompi.

Yöllä nukuttiin huonosti, kuopus valvotti. Milloin hän oli kääntynyt pinniksessä poikittain, milloin oli nälkä...potkittu peitto pois päältä, tai muuten vaan tähdet väärissä asennoissa. Aamuyöllä neiti päätti ettei nukuta enää ollenkaan, vaan alkoi kovaan ääneen jokeltelemaan ja pärisyttämään.

Kun sitten vihdoin ja viimein kuopus nukahti, painoin oman pääni tyynylle, pistin silmät kiinni ja toivoin kauniita unia. Hetken ajan ehdin uneksia ja sitten kuului ne sanat joita melkein on jo alkanut vihaamaan...."pelataanko Kurre-palloa?!" Tuo omituinen pallolaji, joka aiheuttaa tunteiden paloa äärilaidasta toiseen. Tuon omituisen pelin, jonka ovat kehittäneet meidän pojat 9.v ja 8.v.

"Voi ei" ajattelin....hyvästi nukkuminen.

Olemme lukemattomia kertoja sopineet kuinka aamulla toimitaan jos muut vielä nukkuvat. Pojat muistavat nämä "säännöt" heti siinä kohtaa kun ovat onnistuneet herättämään koko muun perheen...."ai niin....me unohdettiin". Kun talossa ei ole kuin yksi asuinkerros, joka sekään ei pidä sisällään Itä- ja länsisiipeä, niin toivoa vain sopii että aamulla ei tarvitse herätä kinastelun ääniin, tai riehakkaaseen leikkiin.

Mutta toiveista, pyynnöistä ja säännöistä huolimatta näin tapahtuu joka ikinen viikonloppu.

Tänä aamuna sängyssä maatessani, tuli sellainen olo että nyt riittää...kunpa pojilla olisi joku paikka mihin he aamuisin voisivat mennä leikkimään niin, että siitä lähtevät äänitehosteet eivät herätä koko naapurustoa.

Olimme HRaJ.n kanssa puhuneet, että kun hän lähtee maaliskuun alussa taas työmatkalle, niin sieltä palatessaan laitamme listat paikoilleen ja teemme näitä pieniä keskeneräisiä töitä.

Tänään pidimme aamupalapöydässä tilannekatsauksen, ja tulimme siihen lopputulokseen, että kaikkien yhteisen  hyvän ja mielenterveyden kannalta remontoimme seuraavaksi kellarin. On pitkään ollut puhetta, että tuo n.30 m2 olisi sopiva lasten käyttöön. Meteli pysyy kellarin seinien sisäpuolella eikä kantaudu yläkertaan, ja lapset saavat rauhassa levittää leikkinsä...eikä äitiäkään hermostuta sotku joka yläkerrassa leviää yleensä nopeasti muihinkin huoneisiin.

Siivosin tänään kellarin, ajatuksena että kun J tulee reissulta takaisin kotiin...niin päästäisiin heti hommiin. Lapset pääsivät jo koeajamaan uutta leikkitilaansa.

Tuon lyhyen  koeajon perusteella, kaikki tulevat olemaan hyvin tyytyväisiä...ja elämästäkin tulee toivottavasti hiukan helpompaa.

"tuu kattoon kattoon"

Oltiin jo pitkään puhuttu siitä, miten eteisen keskeneräinen katto ja olohuoneen katto pitäisi uusia.

Eteisen kattohan jouduttiin repimään auki siinä kohtaa, kun keittiötä alettiin laajentamaan. Sellainen se katto on sitten siitä lähtien ollut....keskeneräinen. Taskunlampun valossa, sitä on aamuisin etsitty koululaisten tumppuja ja pipoja eteisen laatikostosta.

Vuodenvaihteessa HRaJ lähti kolmen viikon työmatkalle pohjoiseen, kotoa irtautuminen teki ilmeisen hyvää motivaatiolle. Palatessaan kotiin ja uutta intoa puhkuen, eräänä iltana eteiseen alkoi ilmestyä pitkään autotallissa levänneitä työkaluja.

Viikossa oli eteinen ja olohuone siinä kunnossa, että sähkömies pääsi vetämään johdot spoteille ja kattolampuille.

Nyt jälkeenpäin harmittaa, kun en tajunnut ottaa alkuperäisestä katosta kuvaa. Koko remontti alkoi niin nopeasti, että se vaan jotenkin unohtui. Valkoinen Haltex-kattohan tuo oli....Niinkuin varmaan monissa muissakin 60-luvun taloissa.

Tästä sen sijaan otin kuvan, Kansan Uutiset vuodelta -61. Sivun palasia löytyi lautojen/rimojen välistä. Elokuvatarjontaa 60-luvulta.

 

Kun sähkömies oli vetänyt johdot, oli taas vuorostaan meidän vuoro. Siinäpä sitä lätkittiin paneelia kattoon, hopeasaarni on väri. Alku aina hidasta, mutta kun vauhtiin pääsee niin kyllähän se etenee nopeasti.

 

Viikon verran varattiin aikaa uuden katon tekemiselle, meidän kohdalla on aina hyvä sopia joku deadline...hommat etenee ripeämmin. Olimme siis sopineet sähkömiehen kanssa päivän jolloin tulee kytkemään valot.

 

Eteiseen tuli "käytävälle"  yhteensä kahdeksan pientä upotettua spottia, ja "aulaan" kaapiston yläpuolelle kolme valoa. Yleisvaloa antamaan tuli yksi kattovalaisin. käytävän kahdeksan valoa syttyy omasta katkaisijastaan ja ne syttyvät ja sammuvat kaikki kerralla.

 

Aulan valot ovat kruunukytkennällä, eli saa palamaan joko pelkän kattovalon, tai kolme spottia....tai kaikki samaan aikaan.

 

Olohuoneeseen tuli ikkunaseinille yhteensä 11 spottia. Näiden lisäksi samoin kuin aulassa, on  kattovalaisin. Kattolamput olohuoneessa ja aulassa ovat samanlaiset, olohuoneen lamppu on vain asteen verran isompi halkaisijaltaan.

 

Kattovalaisimet on vieneet mun sydämen ihan täysin, ilman valoa ne ovat kuin korut...ja valon kanssa "kristallit" tekevät kauniit säteet kattoon. Ingan sanoin "meillä on oma aurinko".

 

 

 

Keittiöremontin jälkeen, tämä muutos on ollut yksi ihanimmista. Voisi kattoo kattoon ihan vaan paremman tekemisen puutteessa. Uusi katto myös heijastaa valoa ihan erilailla, kun vanha mattapintainen haltex-levy.

 

Pitkän pimeän jälkeen tuli valkeus!

 

 

 

 

"Päivityksen lyhyt oppimäärä"

Pitkästä aikaa avasin blogin, ja pohdin mistä aloittaisin....tai siis jatkaisin.

Ja olisiko ylipäätään edes järkeä jatkaa tätä. Viime päivityksestä oli kulunut niin pitkä aika.

Elämän ruuhkavuodet, siinäpä se syy. Onhan se taito sekin, ottaa itselleen niin paljon työtä ettei ehdi tehdä niistä puoliakaan.

Usein kun mietin esimerkiksi tätä meidän remonttien taivalta, pohdin missä ihmeen välissä sitä on kaikki tehty ja miten aika menee näin nopeasti.

Ja se keittiöremontti, se joka ei tuntunut loppuvan koskaan! kyllä se loppui....ja on muuten edelleen hiukan kesken, ne katto- ja jalkalistat. Jotenkin tuppaa unohtumaan.

Toisaalta voisin melkein väittää, että vuosi 2013 meni vähän toisenlaisissa tunnelmissa. Opiskellessa, töitä tehdessä ja syyskuun salaisuutta odotellessa.

Uuden vuoden lahjana tapahtui siis tälläistä;

 

Meidän perheen pikkuinen kuopus, pieni tytön tylleröinen syntyi 20.9.2013.

Tämän ihanan perhetapahtuman lisäksi, valmistuin keväällä 2013 lähihoitajaksi.

 

Kiirettä siis pitänyt. Remontit oli täysin tauolla lähestulkoon kokonaisen vuoden. Vähän pientä purkuhommaa tehtiin mm.kodinhoitohuoneen puolella. Mutta siihen purkamiseen se sitten jäikin. Okei, taisin kyllä hiukan narrata. Kyllähän me taidettiin pistää toinen lastenhuone kuntoon...mutta siihen se sitten jäi.

 

Tauko teki hyvää. Joskus on hyvä opetella vain olemaan.

 

Nyt siis uuteen vuoteen uutta intoa puhkuen. Tuota intoa on jo ehditty purkamaan niin poikien huoneeseen, kuin eteiseen ja olohuoneeseen. Mutta niistä lisää myöhemmin ;)

Ja mitä sitten tapahtui..."sano se kuvin"

Olipa kerran keittiö...

Tulipa kerran remontti...

 Ja Sitten alkoi tapahtumaan myös sisätiloissa....

 

 Tulipa lopulta keittiökalusteet...