ainakin ihan tuntuu siltä, Jouni palasi tänään takaisin töihin 6 viikon kesälomaltaan. Kotona on niin hiljaista...
Esikoinen aloittaa toisen luokan tämän viikon torstaina, ja kaksi nuorimmaista harjoittelevat juuri tälläkin hetkellä kuinka päiväkodissa ollaan. Tosin vain parin tunnin ajan, mutta kuitenkin.
Tuntuu, että remonttikin on taas kerran seisahtunut, kunpa se jäisikin pelkkään tunteeseen. Meidän kirvesmies on "kateissa", toisella työmaalla siis. Kyllähän sen melkein arvasi, että tässä näin käy. Taitava ja hyvässä maineessa oleva kirvesmies on kysyttyä "tavaraa" ja alunperinkin oli puhetta, että tekee vain joitakin päiviä. Mutta nyt harmittaa, kun hommat seisoo...
Eilen sitten harmistuneena kiukuttelin Jounille, ettei meidän keittiöremontista tule ikinä valmista jos tätä tehdään aina vaan yhtenä päivänä viikossa.
Vaikka tottahan se on.
Nyt sitten tänään selvitellään, että pääseekö tuo kirvesmies auttamaan harkkojen laittamisen kanssa vai saataisiinko joku toinen (asiansa osaava) apukäsiksi.
Sillä välin täytyy yrittää keksiä jotain muuta puuhaa, kolmilapsisessa perheessä sen ei luulisi olevan kovin vaikeaa.
Remontti on kuitenkin päivän sana, jota meillä harrastaa vanhempien lisäksi myös lapset ja koirat. Tai nyt tässä tapauksessa koira.
Eilen kun tulimme kotiin meillä näytti tältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti