Yhtä haipakkaa

Tiedättekö sen tunteen, kun tekemistä on vaikka ja kuinka, sen tunteen kun vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Vaikka kuinka urakoidaan niin missään se ei tunnu näkyvän.

Olen pitänyt blogia tauolla, en kylläkään tarkoituksella vaan siitä syystä, että kaikki energia (ja vuorokauden tunnit) on menneet remonttiin, lapsiin, edes jonkinnäköisen normaalin arjen pyörittämiseen, opiskeluun ja rautakauppaan. Vähän on jossain välissä myös yritetty nukkuakin.

Keittiöremontti ei ole ollut tauolla, päinvastoin, urakointi on vihdoin tuottanut tulosta ja remontti alkaa olla loppusuoralla. Todisteena siitä, tulen illalla täyttämään blogin kuvilla.

Siitä voinemme koko perhe olla yhtä mieltä, että tämä remontti on ollut kaikista puuduttavin projekti ikinä. Lapsetkin tuntuvat nyt olevan kovin väsyneitä tähän jatkuvaan kaaokseen joka kotona vallitsee. 

Toisaalta taas on kiva huomata kuinka kovasti he odottavat keittiön valmistumista. Eetu ja Leevi suunnittelivat jo pyjamapartyja serkkupoikien kanssa. Aika paljon on itse kukin tahollaan nyt harrastanut tuota "sitten kun keittiö on valmis"- ajatusleikkiä. Sitten kun keittiö on valmis me tehdään koko perheen viikonloppu reissu johonkin kivaan paikkaan, ja sitten kun keittiö on valmis me ei enää ikinä syödä einesruokaa, sitten kun keittiö on valmis teen karjalanpaistia ja jälkkäriksi omenapiirakkaa vaniljavaahdolla.....

Ja niin muuten, tänään aamulla saatiin puhelinsoitto ja tunti sen jälkeen ilmestyi uudet ulkoverhouslaudat parkkipaikalle. On sitä jo odotettukin, tällä viikolla se remontti sitten alkaa, vähän jännittää minkänäköinen tästä talosta tulee. Värihän muuttuu ihan täysin, vaalean vihreästä vaakalaudoituksesta, tumman harmaaseen pystylaudoitukseen(+valkoiset ikkunan/kulmalaudoitukset).

Kävin jo kurkkimassa lautoja ja hyvältä se väri siinä näytti. Toivottavasti naapuritkin tykkää ;) 

-Hanne- 

"Mustaa valkoisella"

Nyt on uusi keittiö tilattu, teimme Jounin työpäivän jälkeen pikaisen reissun Tampereelle ja kävimme Nixissä allekirjoittamassa kauppasopimuksen.

Pitihän sitä sitten käydä vielä kurkkaamassa sitä yhtä mallikeittiötä jossa on samanlaiset ovet ja taso kuin mitkä meille on tulossa. Kyllä ne vieläkin näytti hienoilta ja juuri meidän tyylisiltä (onneksi).

Saimme myös 3D kuvat nyt mukaan (toki koneelta niitä katsottiin silloin suunnitteluvaiheessa). En kyllä malta odottaa keittiön valmistumista.

tyyliltään keittiö tulee siis olemaan tälläinen:

Tänään tapahtui työmaallakin taas paljon. Eilen saatiin puhelu kirvesmieheltä, ja tänään tuli muurari laittamaan harkot paikoilleen (kiitos kirvesmiehelle joka soitti yhden puhelun, ja niin vain saatiin taas hommat jatkumaan).

Eli nyt on harkot muurattu paikoilleen ja perjantaina alkaa laajennuksen rungon kasaaminen.

Lapsetkin on olleet kovasti innoissaan, kukin omalla laillaan. Pieni neiti Inga hihkaisi tänään päiväkodista tullessaan "oi miten hienon hiekkalaatikon isi on mulle tehnyt" (viitaten siis muurattuihin harkkoihin ja niistä muodostuneeseen "kaukaloon" ;)

"Onko se nyt syksy?"

No onko,

ainakin ihan tuntuu siltä, Jouni palasi tänään takaisin töihin 6 viikon kesälomaltaan. Kotona on niin hiljaista...

Esikoinen aloittaa toisen luokan tämän viikon torstaina, ja kaksi nuorimmaista harjoittelevat juuri tälläkin hetkellä kuinka päiväkodissa ollaan. Tosin vain parin tunnin ajan, mutta kuitenkin.

Tuntuu, että remonttikin on taas kerran seisahtunut, kunpa se jäisikin pelkkään tunteeseen. Meidän kirvesmies on "kateissa", toisella työmaalla siis. Kyllähän sen melkein arvasi, että tässä näin käy. Taitava ja hyvässä maineessa oleva kirvesmies on kysyttyä "tavaraa" ja alunperinkin oli puhetta, että tekee vain joitakin päiviä. Mutta nyt harmittaa, kun hommat seisoo...

Eilen sitten harmistuneena kiukuttelin Jounille, ettei meidän keittiöremontista tule ikinä valmista jos tätä tehdään aina vaan yhtenä päivänä viikossa.

Vaikka tottahan se on.

Nyt sitten tänään selvitellään, että pääseekö tuo kirvesmies auttamaan harkkojen laittamisen kanssa vai saataisiinko joku toinen (asiansa osaava) apukäsiksi.

Sillä välin täytyy yrittää keksiä jotain muuta puuhaa, kolmilapsisessa perheessä sen ei luulisi olevan kovin vaikeaa.

Remontti on kuitenkin päivän sana, jota meillä harrastaa vanhempien lisäksi myös lapset ja koirat. Tai nyt tässä tapauksessa koira.

Eilen kun tulimme kotiin meillä näytti tältä

 Ehkä seuraavalla kerralla muistan nostaa hamsterin häkkipurun johonkin kaappiin piiloon.

"Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku"

Kesän ensimmäinen mansikkakakku. Kerran kesässä sitä on pakko saada, vaikka sen teko nyt tänä kesänä meinasikin venyä syksyn puolelle.

Myös työmaalla on tapahtunut, antura saatiin valettua ja nyt se on saanut rauhassa kuivua muovin alla. Kyllä olikin kuraista hommaa, meidän neiti 2½-vee istui ulkoportaalla ja kannusti miehiä toivomalla että kakusta tulee sitten hyvä kakku!

Kyllä se ihan hyvältä "kakulta" näyttääkin. Yksi päivä siihen muotin tekemiseen ja täyttämiseen meni, tiistaina sitten tulee kirvesmies jatkamaan.

Me ajateltiin sillä välin alkaa purkamaan vanhan seinän ulkovuorausta, ja sisälläkin kai täytyisi tehdä jonkinnäköistä inventaariota, keittiön kaapeista löytyviin kippoihin ja kuppeihin.

Koska pikkuhiljaa täytyisi sitten alkaa myös purkamaan osaa keittiön vanhoista kaapistoista.

"motivaation kohottaja"

Seuraavan kerran, kun mennään käymään vanhallavaarilla ja mummulla täytynee melkein kädestä pitäen kiittää kuinka hyvän talon ovat rakentaneet.

Potero on nyt valmis, ja meidän työmaan vastaava kävi tekemässä ensimmäisen tarkastuksen. Jännitin sitä käyntiä ihan kauheasti, ensinnäkin sen takia että ollaankohan me edes kaivettu poteroa oikein (tai oikeasta kohtaa ;D ) ja sitten sen takia, että näkyyhän se kivijalkakin siinä, että missäs kunnossa tää meidän talo ihan oikeasti on.

Edellisenä yönä oli satanut vettä aivan valtavasti, kun täällä oli todella kova ukkosmyrsky. Aamusella sitten tää meidän vastaava ilmestyi pihaan ja ensimmäisenä hyppäs montun pohjalle ja raapi päätään, kävi kyykkyyn ja kaiveli maata. Sitten se naurahti, että täähän on ihan kuiva! Hän, kun oli ollut ihan varma, että meidän poteroa olisi voinut käyttää uima-altaana, niin kova se vesisade oli ollut.

Kaiveli sitten vielä hiukan lisää ja hämmästeli, kun esiin tuli vanhaa styroksia. Vanhavaari on aikanaan tehnyt erikoisen valinnan ja on laittanut koko talon ympärille styroksit. Ehkä se ei kuulosta erikoiselta, mutta silloin 60-luvun alkupuolella se on ollut sellainen,  ei kuulemma ole ollut silloin tapana tuollainen ei ollenkaan.

 Siis hatun nosto ja käden puristus.

Kivijalka ja perustukset ei näytä ollenkaan sopivan näin vanhaan taloon, ovat harvinaisen hyvässä kunnossa. Mitään merkkiä mistään kosteuden imeytymisestä ei löydy.

Nyt on näin lievästi sanottuna helpottunut fiilis.

Huomenna päästään oikein tositoimiin, päästään valamaan antura. Huomenaamuna saadaan myös meidän työmaalle apua kun kirvesmies pääsee hommiin. Josko projektikin alkaa sitten etenemään vähän vauhdikkaammin. Ainakin toiveissa olisi.

Ollaan yritetty tehdä tässä ohella myös kaikkea muuta yleishyödyllistä. Kuten esimerkiksi kartoittaa side-by-side kaappien hintoja. Jos jollakin lukijalla sattuu olemaan hyviä tai huonoja kokemuksia tuollaisista kaapeista niin lukisin kumpaisiakin erittäin mielelläni.

Myös sähköasiat on olleet nyt "tapetilla", olemme vähän yrittäneet kartoittaa meidän alueen tarjontaa. Sähkötyöt tuppaa olemaan aikas kalliin puoleisia ja noita tarjouksiakin alkaa kyllä olemaan hurjalla hintahaitarilla. Sähköthän menee kaikki uusiksi, hyvät "työvalot" tasojen ylle, riittävästi pistorasioita ja tietysti se kaikista odotetuin... lattialämmitys!

Tänään kävi yksi sähkömies vähän katselemassa paikkoja, ja oli kyllä erittäin pätevän oloinen kaveri. Tuli siinä sitten vähän keskusteltua tosta muinaismuistosta nimeltä alkuperäinen sähkökaappi, josko sen sitten vaihtais samalla uuteen niin saatais automaattisulakkeet.

Alkaa olla vähän haasteellista saada sulakkeita kaupasta, jos vanha posahtaa. Viime kerralla niitä etsi kolme naismyyjää ja lopulta olivat kiikuttaneet Jounille auton sulakkeita, että näitäkös tarkoitit? ei mennyt ihan siis nappiin.


pari kuvaa vielä lopuksi.

"Potero"

Pahoittelen pimeähköä kuvaa, puhelimen kamera ei iltahämärissä ole kaikista paras mahdollinen valinta.

Mutta siinä se on...meidän oma potero. Kummasti se monttu on syventynyt, yksi lapiollinen kerrallaan.

Näillä näppäimillä näyttää siltä, että saadaan huomenna kaivuut siihen pisteeseen että maanantaina pääsee meidän työmaan valvoja katsomaan onko potero riittävän hyvä.

Tämän urakan jälkeen voinen sanoa, ettei tee hetkeen mieli kaivaa yhtään mitään.

Kyllä siinä on tähän mennessä taas hommaa ollutkin, selkää särkee, kädet on rakoilla ja piha on mullin mallin. Naapurit ja muuten vaan päivittäin meidän kadun läpi kulkevat työmatkalaiset ovat hyvin kiinnostuneen oloisia meidän poterosta. Tiedä sitten mitä ne ajattelevat, mutta onko sillä niin väliäkään.

Meidän poterosta on tähän mennessä nostettu ylös kiinteää savimaata, hiekkaa ja "mukavan" oman lisänsä toivat kiven möhköt joita alkoi ilmestymään hiekan seasta. Niitä sitten riittikin niin paljon, että saan nyt vihdoin rakentaa johonkin päin pihaa sen kivikkopenkin mitä olen jonkun aikaa suunnitellut. Nyt löytyy niitä kiviäkin ihan omasta takaa....

" Paluu arkeen"

Joka sitten tapahtui hyvinhyvin nopeasti.

Pariisin matka oli aivan täydellinen, niin täydellinen kuin vain voi kuvitella. Kotiin on silti aina kiva palata, vaikka se arki alkoi samantien kun ovesta sisään astui.

Juuri ennen Parisiin lähtöä teimme päätöksen keittiöstä, ilmoitimme päätöksestä kyseisen keittiöfirman myyjälle sähköpostilla. Myyjä oli jäämässä seuraavana päivänä kesälomalle, onneksi ehdimme sopimaan käytännön asioista ja nyt on paperit allekirjoitusta vaille valmiina. Nekin pitäisi käydä rustaamassa kun päästäisiin siellä toimistolla käymään.

Päädyimme sitten pohdinnan jälkeen Nixi-keittiöön. Hinta oli suunnilleen sama kuin Kivk-keittiö, mutta muutama pieni yksityiskohta sitten ratkaisi asian. Nixiltä tulee keittiömyyjä tekemään tarkistumittauksen ennen kaapistojen tilausta, myös keittiön toimivuus oli mietitty viimeisen päälle (samaa tunnetta ei tullut näistä parista muusta firmasta), kuten esim. se että keittiön tulevan ikkunan edessä tulee olemaan hana+allas, Nixi oli ainoa paikka jossa oli mietitty myös ikkunan aukeaminen eli kuviin oli piirretty hana jonka saa nostettua/käännettyä pois ikkunan edestä.

Pieniä asioita, joilla on kuitenkin suuri merkitys.

Tyyliltään keittiö tulee sopimaan iäkkääseen taloon, me ei missään nimessä haluttu mitään modernia ilmettä. Koska meillä on vanha talo, niin halusimme uuden keittiön sopivan talon henkeen.

---

Paperilla tämä suunnittelu on niin kovin kivaa puuhaa. Itse toteutus sitten jotain muuta. Yritän koko ajan pitää mielessäni sen lopputuloksen, että kaikki tämä on sen arvoista. Siltikin kauhulla odotan sitä aikaa, kun uusi laajennus on tehty ja vanha ulkoseinä purettu. Ilman toimivaa keittiötä, kodissa jossa on kolme lasta ja kaksi koiraa...

Etupihan auki repiminen aloitettiin toissapäivänä. Kaivuu pitäisi saada päätökseen viikonloppuna, koska ensi viikolla tulee sitten meidän raksamies tekemään valut ym.

Ajatuksen tasolla tuon kaivamisenkin piti olla helppo ja nopea homma. Tosin meidän kaikki projektit on aina olleet ajatuksena helppoja ja nopeita (ajatuksen tasolle ne on sitten jääneetkin).

Alunperin myös kaivamisen olisi tehnyt joku pikkukaivuri, kunnes jokusen puhelun jälkeen totesimme että pihaan ei mahdu edes se pikkukaivuri ilman että koko etupiha menisi sitten uusiksi.

Ei sitten auttanut muu kuin ottaa lapio kouraan. Jonkun asteinen tuskastuminen oli havaittavissa parin tunnin jälkeen, kun iski tajuntaan kuinka iso homma tuollaisen pienen pläntin kaivamisessakin on.

Eilen päästiin hyvää vauhtiin, kiitos myös naapurin isännälle joka ilmestyi iltapäivällä oman lapion ja kottikärryjen kanssa meidän pihaan ja sanoi kaivaneensa koko aamupäivän oman pihansa parkkipaikkaa, että voisi kai yhtä hyvin jatkaa viereisellä pihallakin.


                                          Laajennus tehdään kuvassa näkyvän terassin "päälle".
                                            Tässä siis lähtötilanne.

                                                Eilisen jälkeen tilanne näyttää tältä

"Lomatunnelmissa"

Remontin osalta meillä ei ole tapahtunut yhtään mitään, ei siis niin mitään. Melkein ihan hävettää kuinka laiskoja me ollaan oltu.

Etuterassi odottaa purkua, että päästäisiin laajennuksen pohjia tekemään. Mutta kuka sen sitten purkaisi, koska me ollaan ihan lomatunnelmissa. Kyllä me vähän jotain ollaan tehty, suunnittelua nimittäin...Kolmesta keittiöfirmasta ollaan pyydetty nyt tarjoukset. Tai itseasiassa tänään klo.15.00 mennään kuulemaan tuon viimeisen firman tarjous. Kvik, Keittiöjätti ja Nixi on nyt vaihtoehtoina, Keittiöjätti jäi tosin heti pois laskuista. Sellainen tunne tuli jo heti ovella, että sieltä ei meille keittiötä löydy (ehkä vähän myyjän asenteestakin).

Jotenkin kaikki isot päätökset tuntuu nyt ylitsepääsemättömän vaikeilta.

Me tehdään HraJ.n kanssa irtiotto arjesta, ensimmäistä kertaa. Luulisin, että me ollaan se ansaittukin. Vaikka ensimmäistä kertaa lapsista erossa oleminen tuntuukin aika jännittävältä. Tässä kohtaa mainittakoon, että esikoinen täyttää lokakuussa 8-vuotta, keskimmäinen on 6-vuotias ja nuorimmainen 2½.vee.

Koitan heittää täysin vapaalle, välillä tämä kolmen lapsen äitinä oleminen, remontin keskellä eläminen ja siinä ohella vielä opiskelu on todella voimia vievää.

Tänään vielä painetaan iltaan asti täysillä, viedään koirat hoitoon, siivotaan koti siihen kuntoon että mummi voi tulla lapsia hoitamaan. Pakataan matkalaukku ja yritetään vielä ehtiä nukkumaankin pari tuntia. Aikaisin huomenaamulla me lähdetään ajamaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.

                                                       Määränpäänä PARIISI <3

"Kauppala"

En oikeastaan tiedä mistä nimi Kauppala tulee, tai mihin sen juuret juontaa.

Pohdin pitkään nimeä blogilleni ja aikani asiaa pähkäilin, ja päädyin kaivamaan laatikosta meidän "aarrekansion". "Aarrekansio" on mieheni HraJ:n isovanhempien kansio johon he ovat keränneet vuodesta 60- lähtien kaiken taloa koskevan aineiston.

Heti talonkirjan ensimmäiseltä sivulta löytyy tontin vuokrasopimus jossa mainitaan tämä meidän tontti joka sijaitsee Nokian Kauppalassa. Nykyään Kauppalaa ei enää  täällä tunneta (vanhemman väestön keskuudessa varmastikin, mutta itse kuulin siitä ekaa kertaa vasta kansiota selattuani). Alue on saanut jo vuosia sitten uuden nimityksen.

Mutta Kauppala siis herää uudestaan henkiin, jos ei muuten niin blogin kautta ainakin.

Mistä sitten alottaisin?

Ensin ajattelin aloittaa ihan alusta, mutta siinä menisi jo sekaisin itsekin. Kuuden vuoden aikana me ollaan ehditty remontoimaan yksi jos toinenkin nurkka, ja aloittaa jo alusta koska harjoitteluhan tunnetusti tekee mestarin (vai miten se nyt meni).

Ehkä yksinkertaisinta olisi lähteä liikkeellä tästä päivästä ja valottaa aina aika ajoin mennyttä.

Lähden liikkeelle siis niistä kuvista jotka kulkevat tällä hetkellä koko ajan kansiossa mukana. Valitettavasti vanhaa ja alkuperäistä pohjakuvaa en voi laittaa näytille, koska sitä meillä ei ole. Nämä kuvat ovat meidän Kauppalan tämän hetkiset pohjakuvat, kuvat tilattiin paikalliselta rakennustoimistolta. Syykin uusien kuvien tilaamiseen löytyy kun tarkasti kuvaa katsoo. Meidän tämän hetkinen ja tähän mennessä isoin projekti on alkamaisillaan. Keittiön laajennus ja remontti. Mutta siitä enemmän myöhemmin.

Työhuone on meidän vanhempien oma makuusoppi. Makuusoppi on nimetty työhuoneeksi sen takia, että siinä ei ole ikkunaa. Ikkuna taasen puuttuu sen takia, että alunperin työhuone ja sen vieressä oleva huone on olleet vain yksi iso makuuhuone. Koska meidän pieni perhe on muuttanut kokoaan vuodesta 2006, on jouduttu välillä kovastikin pohtimaan sitä miten meidän ei enää niin kovin pieni perhe saadaan mahtumaan suhteellisen pieneen taloon.

Tähän mennessä talo on näyttänyt ja täyttänyt kaikki tarpeet ja toiveet. Se on myös yllättänyt muuntelukyvyllään, ehkä se onkin yksi suuri syy miksi me emme osaa talosta luopua. Sitäkin kun tuli yritettyä viime talvena, kun remontoimiseen väsyneinä päätimme pistää talon myyntiin ja etsiä ihan uuden tilalle. Meidän onneksemme talomarkkinat olivat hiljaiset ja parin kuukauden jälkeen tulimme yhdessä HraJ.n kanssa siihen lopputulokseen, että jos ajatuskin talon myymisestä saa sydämen pyörähtämään ympäri, niin ehkä meidän ei olekaan tarkoitus tätä myydä.

Sitä en tiedä kuinka tässä hommassa on järki mukana, mutta ehkä se ei aina vanhojen talojen kohdalla olekaan, se tunne on tärkeä.

-Hanne-

"Hiljaa hyvää tulee, ajatellen aivan kaunis!"

Tosin en tiedä mitä tästä blogista tulee, mutta virheiden kautta voittoon ehkäpä?

En ole ikinä aiemmin blogia pitänyt, pahoittelen siis aloittelijan virheitä joita varmastikin tulen matkan varrella tekemään.

Aina aika ajoin käynyt mielessä että olisi kiva kirjoitella näitä meidän remonttijuttuja johonkin. Varsinkin silloin, kun joku isompi projekti on käynnissä. Silloin aina huomaa että vaikka meidän elämä pyöriin täysin sen hetkisen remontin keskellä, niin ehkäpä muilla ei pyöri (tässä viittaan siis siihen, että meidän lähipiiri ja serkun kummin kaimat ei aina ehkä jaksa kuunnella niin kovin yksityiskohtaisesti selostustusta listojen materiaalista ja väristä.)

Mitähän sitten kertoisin meidän talosta. Meidän talo on 51-vuotta vanha, talo on ollut sen ajan "pakettitalo" eli kuvat ja puutavara on ostettu myyntiyhdistys Puutalolta. Talon mennyt historia koskettaa minun perhettäni vähän enemmän kun ehkä monen muun kohdalla, koska minun lapseni asuvat isoisoisänsä rakentamassa talossa ja isoisänsä lapsuuden kodissa.

v.2006 talo vaihtoi omistajaa, ja siitä alkaakin meidän pitkä "tarina".  Sitä tarinaa ei ihan yhdessä viestissä kirjoiteta.

Pitkä matka on tähän mennessä kuljettu, ja mekin ollaan toivottavasti kehitytty matkan varrella. Parikymppisistä uusista talon omistajista, jotka ei ikinä olleet mitään remontoineet, ja hyvä kun vasara pysyi kädessä. Niistä parikymppisistä on tullut jokusen vuoden vanhempia ja ehkä se vasarakin on alkanut pysyä käsissä vuosien varrella.

Tervetuloa seuraamaan meidän "Kauppalaa"

-Hanne-