Kaikki joilla on pieniä poikia, tai vähän isompiakin poikia...tai tyttöjä...tai lapsia ylipäätään, tietää että lapsista lähtee ääntä. Pienistä lapsista hiukan pienempi ääni, isoista lapsista sitten...noh...isompi.
Yöllä nukuttiin huonosti, kuopus valvotti. Milloin hän oli kääntynyt pinniksessä poikittain, milloin oli nälkä...potkittu peitto pois päältä, tai muuten vaan tähdet väärissä asennoissa. Aamuyöllä neiti päätti ettei nukuta enää ollenkaan, vaan alkoi kovaan ääneen jokeltelemaan ja pärisyttämään.
Kun sitten vihdoin ja viimein kuopus nukahti, painoin oman pääni tyynylle, pistin silmät kiinni ja toivoin kauniita unia. Hetken ajan ehdin uneksia ja sitten kuului ne sanat joita melkein on jo alkanut vihaamaan...."pelataanko Kurre-palloa?!" Tuo omituinen pallolaji, joka aiheuttaa tunteiden paloa äärilaidasta toiseen. Tuon omituisen pelin, jonka ovat kehittäneet meidän pojat 9.v ja 8.v.
"Voi ei" ajattelin....hyvästi nukkuminen.
Olemme lukemattomia kertoja sopineet kuinka aamulla toimitaan jos muut vielä nukkuvat. Pojat muistavat nämä "säännöt" heti siinä kohtaa kun ovat onnistuneet herättämään koko muun perheen...."ai niin....me unohdettiin". Kun talossa ei ole kuin yksi asuinkerros, joka sekään ei pidä sisällään Itä- ja länsisiipeä, niin toivoa vain sopii että aamulla ei tarvitse herätä kinastelun ääniin, tai riehakkaaseen leikkiin.
Mutta toiveista, pyynnöistä ja säännöistä huolimatta näin tapahtuu joka ikinen viikonloppu.
Tänä aamuna sängyssä maatessani, tuli sellainen olo että nyt riittää...kunpa pojilla olisi joku paikka mihin he aamuisin voisivat mennä leikkimään niin, että siitä lähtevät äänitehosteet eivät herätä koko naapurustoa.
Olimme HRaJ.n kanssa puhuneet, että kun hän lähtee maaliskuun alussa taas työmatkalle, niin sieltä palatessaan laitamme listat paikoilleen ja teemme näitä pieniä keskeneräisiä töitä.
Tänään pidimme aamupalapöydässä tilannekatsauksen, ja tulimme siihen lopputulokseen, että kaikkien yhteisen hyvän ja mielenterveyden kannalta remontoimme seuraavaksi kellarin. On pitkään ollut puhetta, että tuo n.30 m2 olisi sopiva lasten käyttöön. Meteli pysyy kellarin seinien sisäpuolella eikä kantaudu yläkertaan, ja lapset saavat rauhassa levittää leikkinsä...eikä äitiäkään hermostuta sotku joka yläkerrassa leviää yleensä nopeasti muihinkin huoneisiin.
Siivosin tänään kellarin, ajatuksena että kun J tulee reissulta takaisin kotiin...niin päästäisiin heti hommiin. Lapset pääsivät jo koeajamaan uutta leikkitilaansa.
Tuon lyhyen koeajon perusteella, kaikki tulevat olemaan hyvin tyytyväisiä...ja elämästäkin tulee toivottavasti hiukan helpompaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti