Mutta siinä se on...meidän oma potero. Kummasti se monttu on syventynyt, yksi lapiollinen kerrallaan.
Näillä näppäimillä näyttää siltä, että saadaan huomenna kaivuut siihen pisteeseen että maanantaina pääsee meidän työmaan valvoja katsomaan onko potero riittävän hyvä.
Tämän urakan jälkeen voinen sanoa, ettei tee hetkeen mieli kaivaa yhtään mitään.
Kyllä siinä on tähän mennessä taas hommaa ollutkin, selkää särkee, kädet on rakoilla ja piha on mullin mallin. Naapurit ja muuten vaan päivittäin meidän kadun läpi kulkevat työmatkalaiset ovat hyvin kiinnostuneen oloisia meidän poterosta. Tiedä sitten mitä ne ajattelevat, mutta onko sillä niin väliäkään.
Meidän poterosta on tähän mennessä nostettu ylös kiinteää savimaata, hiekkaa ja "mukavan" oman lisänsä toivat kiven möhköt joita alkoi ilmestymään hiekan seasta. Niitä sitten riittikin niin paljon, että saan nyt vihdoin rakentaa johonkin päin pihaa sen kivikkopenkin mitä olen jonkun aikaa suunnitellut. Nyt löytyy niitä kiviäkin ihan omasta takaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti