Pariisin matka oli aivan täydellinen, niin täydellinen kuin vain voi kuvitella. Kotiin on silti aina kiva palata, vaikka se arki alkoi samantien kun ovesta sisään astui.
Juuri ennen Parisiin lähtöä teimme päätöksen keittiöstä, ilmoitimme päätöksestä kyseisen keittiöfirman myyjälle sähköpostilla. Myyjä oli jäämässä seuraavana päivänä kesälomalle, onneksi ehdimme sopimaan käytännön asioista ja nyt on paperit allekirjoitusta vaille valmiina. Nekin pitäisi käydä rustaamassa kun päästäisiin siellä toimistolla käymään.
Päädyimme sitten pohdinnan jälkeen Nixi-keittiöön. Hinta oli suunnilleen sama kuin Kivk-keittiö, mutta muutama pieni yksityiskohta sitten ratkaisi asian. Nixiltä tulee keittiömyyjä tekemään tarkistumittauksen ennen kaapistojen tilausta, myös keittiön toimivuus oli mietitty viimeisen päälle (samaa tunnetta ei tullut näistä parista muusta firmasta), kuten esim. se että keittiön tulevan ikkunan edessä tulee olemaan hana+allas, Nixi oli ainoa paikka jossa oli mietitty myös ikkunan aukeaminen eli kuviin oli piirretty hana jonka saa nostettua/käännettyä pois ikkunan edestä.
Pieniä asioita, joilla on kuitenkin suuri merkitys.
Tyyliltään keittiö tulee sopimaan iäkkääseen taloon, me ei missään nimessä haluttu mitään modernia ilmettä. Koska meillä on vanha talo, niin halusimme uuden keittiön sopivan talon henkeen.
---
Paperilla tämä suunnittelu on niin kovin kivaa puuhaa. Itse toteutus sitten jotain muuta. Yritän koko ajan pitää mielessäni sen lopputuloksen, että kaikki tämä on sen arvoista. Siltikin kauhulla odotan sitä aikaa, kun uusi laajennus on tehty ja vanha ulkoseinä purettu. Ilman toimivaa keittiötä, kodissa jossa on kolme lasta ja kaksi koiraa...
Etupihan auki repiminen aloitettiin toissapäivänä. Kaivuu pitäisi saada päätökseen viikonloppuna, koska ensi viikolla tulee sitten meidän raksamies tekemään valut ym.
Ajatuksen tasolla tuon kaivamisenkin piti olla helppo ja nopea homma. Tosin meidän kaikki projektit on aina olleet ajatuksena helppoja ja nopeita (ajatuksen tasolle ne on sitten jääneetkin).
Alunperin myös kaivamisen olisi tehnyt joku pikkukaivuri, kunnes jokusen puhelun jälkeen totesimme että pihaan ei mahdu edes se pikkukaivuri ilman että koko etupiha menisi sitten uusiksi.
Ei sitten auttanut muu kuin ottaa lapio kouraan. Jonkun asteinen tuskastuminen oli havaittavissa parin tunnin jälkeen, kun iski tajuntaan kuinka iso homma tuollaisen pienen pläntin kaivamisessakin on.
Eilen päästiin hyvää vauhtiin, kiitos myös naapurin isännälle joka ilmestyi iltapäivällä oman lapion ja kottikärryjen kanssa meidän pihaan ja sanoi kaivaneensa koko aamupäivän oman pihansa parkkipaikkaa, että voisi kai yhtä hyvin jatkaa viereisellä pihallakin.
Laajennus tehdään kuvassa näkyvän terassin "päälle".
Tässä siis lähtötilanne.
Eilisen jälkeen tilanne näyttää tältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti